Hahaa, aion piinata teitä yksityiskohtaisella dokumentilla hammaslääkärikäynnistäni >:D Kyseessähän oli heinosti sanottuna puhkeamisvioitteisen kulmurin paljastusleikkaus, mutta suomennan sen teille: Kitalaki auki, liimataan kettinki siihen kulmuriin (a.k.a mun viattomaan vielä näkymättömään kulmahampaaseeni) ja suljetaan, kietastaan muutama tikki ja that's it. Mutta te ette pääse näin vähällä >:D Okei, aloitetaan.

Menin siis aamulla pääterveysaseman hammashoitolaan. En stressannut. Ovella tuli vastaan joku äitin tuttu, joka piteli jääpussia poskellaan. Vatsaa nipisti. Ne oli tietysti jäljessä aikataulusta, kuinkas muutenkaan. Kymmenen minuuttia varatun ajan jälkeen pääsin sisään. Keskellä huonetta nökötti tuoli, viattoman näköisenä. Tarjottimella oli tavallisia tarvikkeita, peilejä, pinsettejä un muuta. Mutta sitten näin skapellin. Nielaisin. Istuin tuoliin, ja hammaslääkärini selitti mitä tehtäisiin. Aioin jo sanoa että älä pliis kerro mutta ajattelin etä haluan ehkä sittenkin kuulla mitä minulle tehdään(mun mielikuvituksella...) Lääkäri laski tuolin, ja sanoi sitten että anna sormi. Ajattelin heti että mitä helvettiä. Se tökkäsi sormeeni sellaiset "pinsetit" joista läheti johto piipittävään koneeseen. Ne mittasi mun pulssia. No tässä vaiheessa panikoin jo melko lailla. Seuraavaksi laitettiin puudutus. En pelkää piikkejä tai mitään, mutta kun se tyyppi tunki kymmensenttiesn piikin mun ylähuulen ja hampaiden väliin, säikähdin. Puudutus sattui kamalasti. Ne pisti kaks putkiloa mun ylähuulen ja -hampaiden väliin, ja yhden kitalakeen. Ylähuuli, kitalaki, nenä, puoli poskea ja kielenpää turtu tosta vaan. Pelotti, mua ei ole koskaan ennen puudutettu. Sitten ne vielä peitti mut sellaiseen vihreeseen leikkauskaapuun jossa on sellane reikä. Se lääkäri pisti hengityssuojaimen, leikkauslakin, essun, kumihanskat ja otsalampun. Siinä vaiheessa mä pistin silmät kiinni. Avasin käskystä suuni ja lääkäri kokeili onko puudutus tehonnut, Sitten kuulin jotain ihme kitinää. En tajunnu mistään mitään. Kuulin kun se tyyppi sanoi että siellä se näkyy. Hoitaja oli koko ajan sellasen imulaitteen kans vieressä ja tunki sitä mun suuhun. Mun piti nielasta, ja tunsin kielellä jonkun jutun mun kitalaesta roikkuvana. Aattelin että se on joku levy tai jotain joka estää palasten menoa nieluun (palasten....??). Jossain välissä se näppäs pari kuvaa oikomishoitajalle. Tunsin välillä poskien sisäpinnoilla kun se tyyppi heilui kettingin kanssa ja asetteli sitä mun suuhun. Sitten se otti sen pois ja laittoi uudestaan eri paikkaan. Äiti kävi tässä välissä kurkaan mun suuhun ja sano heti että ehkä se ei haluukkaan nähdä ja rojahti takas tuoliin. Sitten ne veti vielä sen viimesen maitohampaan pois ja hetken ne sättäili vielä jotain. Pian lääkäri sano että se alkaa ompeleen tikkejä. En tuntenut mitään paitsi viimeisen tikin. Jeez, se otti kipeetä. Paikka oli puudutuksen ulkopuolella. Aattelin, että mitä se tuohon tikkiä ompelee, hammas oli vasemmalla, enhän mä oikealle niitä tikkejä tartte. En enää tuntenu sitä ihme läppää mun kitalaessa. Kai ne otti sen pois. Sitten ne siivos tavaransa ja otti sen liinan ja pulssijohdon pois. Nousin tuolin mukana istumaan ja lääkäri kiitteli kuin hyvä potilas mä olin. Helppohan sen on sanoa. Kaikki ne laitteen suussa on vähän hankala kiljua. Hoitaja kysy haluanko mä sen hampaan kotiin. No en tasan halua. Sain ohjeita syömisen kanssa sun muuta. Ekana päivänä ei kiinteää eikä lämmintä ruokaa. Ei raskasta liikuntaa eikä saunomista. Ei hampaiden pesua. Toisena päivänä kiinteää, mutta ei lämmintä ruokaa. Paljon särkylääkkeitä. Jne.jne. Sain jääpussin. Jos alkaa myöhemmin turvota, sama käsittely. Äiti ajoi minut kotiin. Olin vähän shokissa, en oikein tajunnut tapahtunutta. Puoli naamaa puuduksissa, mutta en ollut yhtään kipeä. Puudutus laski vähitellen, mutta en edelleenkään kipuillut vahvan lääkityksen ansiosta. Sitten yhtäkkiä päähäni iski mikä se läppä suussani oli ollut. Herräisä, se oli mun kitalaki! Säikähdin kauheasti. Luulin että se avattiin vain hampaan kohdalta, mutta sehän vedeltiinkin reippaammin auki. Enää en ihmetellyt tikkejä. Häiritsee, kun kitalaki roikkuu yhdestä kohtaa. Muuten se on tikattu entiselle paikalleen, mutta yhdestä kohtaa se roikkuu. Mur.

Näin siis tänään. Pelkää velliä. Aamulla söin kaksi toastia, mutta sen jälkeen olen syönyt vain kylmiä kiisselejä ja pirtelöä. Pikkuhiljaa alkaa hiukoa. Ajattelin tässä tehdä yhden kuuman kupin ja sitten odotella sen jäähtymistä. Yritin jo päivemmällä mutta sinihomejuustokeitto ei sitten ollutkaan minun juttuni. Se on hyvää suolakeksin päällä, mutta keittona... Yäk. Tuolla olisi katkarapusoppaa ja marjasmoothieta ja mitäs muuta... puolukkajuomaa ja soijajuomaa ja jugurttia ja ties mitä. Ei ne nälkää vie. Hohhoh. Isäpuoli jo vitsaili että hän ostaa mullinpuolikkaan niin saa tyttö huomenna syödäkseen. Niin vissiin. Aamulla saattaa kyllä olla nälkä, mutta ei sentään niin nälkä... Hassua kun tikit tuntuu huulen sisäpuolta vasten. Hymy on tosi nätti. Tikit siis ommeltiin hampaiden väleihin, solmut ulospäin. Hoh.

Ei mulla tainnut muuta asiaa ollakkaan xD Paitsi että sain Xoverin minialbumin ja levyn jo muhahah >:D Kash tässä kauniit ja rohkeat Xoverin tyyliin. Vasemmalla Shaura ja oikealla Kouichi.

Mitäs tässä sitte. Vois kattoa jonkun kivan leffan :) Huominen vielä kotona ja sitte iskälle pääsiäistä viettelemään. Rauhallista pääsiäistä teillekkin :)